Nimittäin tämä kotimaan loma. Kohta kolme viikkoa olen palellut täällä Suomessa, jotenkin alkaa mieli jo juosta kohti Kroatiaa ja omaa ihanaa saartani. Siellä lämpötila tällä hetkellä +16, mutta ensi viikoksi luvattu jo peräti +24. Loistavaa!
Loma on ollut kaikinpuolin juuri sitä, mitä siltä odotinkin. Olen tavannut kavereita ja saanut viettää perheen kanssa laatuaikaa. Turussakin tuli käytyä Jarkon (poikani) luona. Täällä urassa olen suurimman osan ajasta viettänyt Nellin ja Jussin luona (tietenkin!), siellä on mun kaikkein rakkaimmat, pieni suloinen Kerttu ja ihana Elmeri. Oonan luona olen ollut myös useita öitä. Olen oikein tyytyväinen nyt, kun taas lauantaina jatkan matkaani ja tällä kertaa aion olla viisi kuukautta putkeen reissussa.
Elmeri on tulossa tänään tänne Oonan luo yökylään. Saa Nelli edes vuorokauden viettää laatuaikaa Kertun (ja tietenkin myös Jussin) kanssa ja keskittyä vain häneen, kun Elmeri on ”jaloista pois” täällä kummin ja mummin hemmoteltavana. Oonakin on valmistautunut tähän kunnolla, tekaisi Elmerin lempiruokaa lasagnea eilen ja haki kaupasta kaikenmoisia herkkuja ihan vaan pikkumiestä varten :).
Matkalaukku tuossa lattialla odottaa pakkaamista, on se kumma, että sekin homma jää aina viime minuuteille. Vaikka toisaalta, ei sillä kiire ole. Kesäkohteeseen meno tuottaa aina hieman enemmän päänvaivaa, mitä pakata mukaan? Pelkät kesävaatteet ei ihan riitä, täytyy ottaa myös jotain lämmintä mukaan, sillä Kroatiassa on vielä huhti-toukokuussa melko viileää. Muistan hyvin viime vuodelta, miten alussa sai oikein palella välillä, kun satoi vettä ja oli kylmä. Vapun aikoihin sitten ilmat lämpenee kunnolla.
Ai niin, ostin uuden kameran, kun vanha sanoi sopimuksen irti vielä Eilatissa ollessani. Nyt on kamera, joka on vedenpitävä, eli sillä saa napsia kuvia myös vedessä. Sitten kun pääsen perille, alan taas kuvata oikein innolla ja saatte ihailla kuvia sitten täällä. Kunhan nyt pääsen sinne asti. Tai oikeastaan voisin aloittaa kokonaan uuden blogin, jossa on kertomuksia vain tuosta Kroatian ajastani. Joo!
”Vaikka oletkin yleensä sosiaalinen ja rento, uudet tilanteet ja ihmiset saavat sinut tuntemaan itsesi epätavallisen haavoittuvaksi. Se tunne menee kuitenkin pian ohi.”