…aloittaa uusi blogi, sillä kohde vaihtuu ja edellinen blogi (tiinan.blog.com) ei oikein pelittänyt kunnolla. Jatkuvasti oli vaikeuksia päästä sivulle, se oli todella hidas tai ei avautunut lainkaan tuntemattoman virheen takia. Ei sellaista kukaan jaksa!
Vaan nyt on uusi blogi käytössä ja yritän tänne kirjoitella mahdollisimman usein, vaikkei aina mitään ihmeellistä tapahdukaan. Kaikkihan sen tietää, miten paljon odotan Kroatiaan lähtöä ja se on melkolailla lähellä nyt :happy:
Pitäisi alkaa pakkaamaan, inspiraatio hakusessa edelleen. Miten se aina onkin niin, että tunti tai puolitoista ennen lähtöä alkaa raivoisa tavaroiden ja vaatteiden tunkeminen matkalaukkuun ja sitten aina käy niin, että jotain unohtuu. Luulisi minunkin jo tietävän, miten ja koska pakkaaminen tulee aloittaa. Vaan ei niin ei. Sama pää kesät talvet. Juuh. Olen kyllä hyvä neuvomaan muita tässäkin asiassa. Niinpä annan hyviä neuvoja nytkin, miten pakkaat, kun lähdet pitkäksi aikaa pois.
1. tee lista ihan KAIKESTA mitä tarvitset mukaan
2. nuku yön yli ja lue lista läpi, onko äärimmäiäsen tarpeellista ottaa nuo kaikki listassa olevat mukaan?
3. viikkaa vaatteet huolellisesti, pikkuhousut ja sukat pienille rullille, saat ne kivasti laukun reunoille
4. laukun keskelle kaikki rikkimenevä
5. teippaa kunnolla shampoopullojen ja vastaavien korkit kiinni (itse en moisia kuljeta mukana, vaan ostan perillä)
No niin, se oli siinä. Helppoa vai mitä? Joo-o….
Ja sitten muihin asioihin. Mitäs tästä kaudesta Eilatissa sitten jäi käteen? Ihan ensimmäisenä voisin sanoa, että opin ihan valtavan paljon! Uusia asioita työhön liittyen, joista olin aiemmin kuullut vain puhuttavan. Voin olla vain kiitollinen päälliköille, että antoivat mahdollisuuden työskennellä täällä (vaihtelevalla menestyksellä) ja luottamuksesta, jota en toivon mukaan ole pettänyt. Itse olen suht tyytyväinen kauteen ja omaan työpanokseeni, parempaan en kyllä näin ensikertalaisena (yksin ainoana oppaana kohteessa) olisi pystynyt. Niin että kaikkeni olen kyllä antanut! Sain tutustua israelilaiseen kullttuuriin ja jopa juutalaisuuteen, maan työskentelytapoihin (melko erilaista kuin muualla, huhhuh!) ja sokerina pohjalla sain kolme uutta ystävää, mun tytöt, upeat Anne, Minna ja Hanna-Leena, jotka täällä ovat ihan samalla asialla kuin minäkin. Päivääkään en vaihtaisi pois, taas olen monta kokemusta ja elämystä rikkaampi!
Yksinäisiä hetkiäkin olen kokenut ja potenut koti-ikävää, lähinnä omaa rakasta Elmeriä kohtaan. Ja nyt myöhemmin myös pikkuista Kerttua kohtaan, johon sain ensituntuman ollessani kotona lomalla tuossa vuodenvaihteessa. Nyt pääsen taas viettämään kunnolla laatuaikaa kultalapsien kanssa ennen Kroatiaan lähtöä.
Olen myös pari kertaa ollut valmis jättämään leikin kesken ja matkustamaan kotiin, johtuen monistakin asioista, joita en nyt halua tässä puida. Mikä on ollutta, on mennyttä. Olen kuitenkin sisukas tyyppi enkä pidä epäonnistumisista, joten voin vain tyytyväisenä todeta, että hyvä kun en antanut periksi. Pojot sille!
Ensimmäiset kolme kuukautta istuin täällä ”toimistossani” (joka on asuntoni olohuoneen ruokapöytä) ja tein raivoisasti töitä, olin jokseenkin vainoharhainen siitä, että ellen tupla- tai triplakollaa kaikkea tekemääni, jokin menee varmasti pieleen. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin höllätä ohjia ja rutiinit tulivat tutuiksi ja palaset loksahtivat paikoilleen, joten loppukausi on ollut pullollaan myös hauskanpitoa ja sosiaalista kanssakäymistä ”mun tyttöjen” kanssa.
Oona (kuopukseni) kävi kahden viikon lomalla luonani ja se oli ihanaa aikaa. Meillä on aina niin kivaa yhdessä. Oona on reissunainen, ihan niinkuin minäkin <3
Jäihän tästä kaudesta monen monta kiloakin kroppaan, mutta niitä ei huomioida, sillä ne häivytetään kesällä sitten. Ihan varmasti :shout: . No todellakin, kesällä tulee liikuttua paljon enemmän, täällä en ole liikkunut juuri lainkaan. Ja nyt harmittaa. Mutta kesällä sitten, joo.
Huominen on touhua täynnä, pitää pakata tämä ”toimisto” varastoon ensi kautta varten ja pestä pyykkiä ja pakata niitä omia henk.koht. tavaroitakin matkustuskuntoon. Ostin taas ison, suorastaan valtavan matkalaukun. Ensimmäisen kerran näillä reissuilla minulla on tunne, että matkalaukku EI tule täyteen. Loistavaa! Tai eihän sitä koskaan tiedä… :thirst: .
Ei muuta kuin olkaaa kuulolla, minä alan odottelemaan kotimatkaa! Aikalailla yllättyvät siellä kotipuolessa, kun ilmaannunkin ennen aikojani sinne lumen ja pakkasen keskelle. Kunhan nyt ensin pääsen sinne asti, varusteissa ei ainakaan ole hurraamista. Kesäsaapikkaat ja ohut neuleboncho ei paljoa lämmitä siirtyessäni +30 asteesta -20 asteeseen. Jäätävää!! Sitä odotellessa.
”Sinun ja muiden ihmisten välillä on tänään kemiaa. Et voi sille mitään, kenestä pidät tai kenestä et, mutta voit silti päättää, miten toimit tunteesi mukaan.”